Oluen ystävien olutkoulu

Avaa ovi oluen kiehtovaan maailmaan. Tutustu uteliaasti erilaisiin oluttyyppeihin, maista ja nauti. Ilahduta itseäsi ja ystäviäsi tarjoilemalla olut oikeaoppisesti. Se on helppoa ja hauskaa. Aloita löytöretki tältä sivulta.

Oluen maistaminen ja sen mausta nauttiminen eivät vaadi erikoisosaamista. Sama henkilö voi pitää useista erilaisista oluista ja nauttia niitä erilaisissa tilanteissa. Kannattaa siis maistella eri oluttyyppejä, vertailla niitä ja lisätä omaa nautintoaan ja tietämystään. Maistamisessa tärkeimmässä roolissa ovat omat aistit. Oman makutuntemuksen lisäksi kokemukseen vaikuttavat oluttyyppi, lasi, oluen vaahto, lämpötila ja ympäristö.

Nuuhki

Tarkkaile oluen väriä ja kirkkautta. Aloita maistaminen pyörittämällä olutta lasissa. Näin oluesta irtoaa aromia lasin sisäosiin. Vie lasi lähelle nenää tai työnnä nenäsi lasiin ja nuuhkaise syvään. Muodosta aromeista mielikuvia – koeta aistia maltainen, humalamainen ja hedelmäinen aromi.

Maista

Ota lasista reilu siemaus olutta. Pyörittele sitä suussasi ja anna sen valua suun takaosaan – älä kuitenkaan nielaise vielä. Arvioi suutuntumaa, joka syntyy oluen hiilidioksidista sekä kantavierteen antamasta täyteläisyydestä. Arvioi makua, jonka aistit perusmakuina kielen eri osissa. Oluelle tyypillisiä makuja ovat katkeruus ja maltaisuus. Virheetön olut maistuu maltaalta ja humalalta, ja siinä on aavistus hedelmäisyyttä. Humalan katkeruus tuntuu vain kielen takaosassa ja makeus kielen kärjessä.

Arvioi myös jälkimaku

Lopuksi nielaise olut. Tarkastele jälkimakua, se voi olla esimerkiksi lyhyt, kitkerä tai suun pintoja peittävä. Jälkimaussa maistuvat humala-aromit.  Hyvän oluen tunnistat siItä, että se jättää aina hienoisen janon tunteen – ja haluat sitä lisää!

Olutta tuoksutellessa arvioimme aromeja. Niitä on kuitenkin usein vaikea nimetä. Oluen luonnepyörän avulla pystyt arvioimaan helposti oluen luonteen eri osia ja yhtenäistämään arviot aromiprofiiliksi. Aistimme noin 800 erilaista aromia ja jokainen aistii ne eri tavalla. Luonnepyörän avulla voimme löytää paremmin yhteiset olutta kuvaavat aromiadjektiivit.

luonnepyora

 

Näin tarjoat täydellisen olutlasillisen

Lasi

Hyvään olutlasiin mahtuu kunnolla annos olutta. Tilaa pitää jäädä myös vaahtokukalle, joka lisää oluen herkullisuutta ja suojelee oluen aromeita. Korkea, kapea tai pyöreähkö olutlasi säilyttää parhaiten oluen aromit.

Puhtaus

Huuhtele olutlasit huolellisesti pesun jälkeen. Lasin pintaan jäänyt rasva tai pesuaine estävät vaahdonmuodostusta, eikä lasin reunoille synny juodessa kaunista "brysselinpitsiä". Kuivata lasit ylösalaisin ritilällä tai muussa ilmavassa paikassa.

Lämpötila

Yleisesti voidaan sanoa, että vaaleat oluet ovat parhaimmillaan jäähdytettynä noin +4–8 asteeseen. Tarjoa tummat oluet +11–18-asteisina, ja erikoisvahvat nautiskeluoluet +15–20-asteisina. Jääkylmänä tarjoillun oluen aromit eivät pääse esille.

Kaataminen

Kaada olutta lasin sisäpintaa pitkin lasi vinosti kallellaan. Muista, että pullon suu ei saisi koskettaa lasia. Kun olet kaatanut noin 2/3, nosta lasi pystyyn, jotta saat oluen pinnalle kruunuksi vaahtokukan. Sen sopiva korkeus on noin kaksi sormenleveyttä.

Vaahto on oluen kansi, se estää aromeja karkaamasta. Siksi vaahtokukka on olennainen osa olutnautintoa: ilo suulle ja silmälle.

Olutlasit

Kaunis lasi kruunaa olutnautinnon. Oikeanmuotoisesta lasista tarjoiltuna olut esittelee parhaat puolensa. Se tuottaa iloa suulle ja silmälle. Jokaiselle olutmerkille on olemassa sille parhaiten sopiva lasi. Lasin valintaan vaikuttavat oluttyyppi, oluen ulkonäkö, tarjoilulämpötila sekä annoksen koko. Tilaa
pitää jäädä myös kauniille vaahtokukalle.

Lagereiden nautiskeluun sopivat kapeat ja korkeat lasit. Leveän pokaalimaiset ohutreunaiset lasit tekevät oikeutta pinta hiivaoluille. Jos haluat korostaa oluen kylmyyttä, säilytä lasit pakastimessa. Voit myös käyttää lasin jäähdytykseen jäitä tai jäämurskaa. Jalallisessa lasissa olut ei pääse lämpenemään juojan käden kosketuksesta.

Oluen aromilasi (1) muistuttaa konjakkilasia, mutta on tilavampi. Se on jalallinen, pyöreäposkinen ja ohutseinäinen. Ylöspäin kapeneva aromilasi säilyttää parhaiten oluen maut ja tuoksut, ja sopii siksi erinomaisesti juoman aistinvaraiseen arviointiin. Oluen väri korostuu lasin pyöreimmässä kohdassa.

Tyypillinen keskieurooppalainen olutlasi (2) on korkea, kapea ja jalallinen. Olut säilyy siinä pitkään kylmänä ja raikkaana.

Lasikolpakkoa (3) käytetään yleensä hanalagerin anniskeluun. Sen muodot vievät ajatukset historiaan: esi-isämme nauttivat oluensa puisesta haarikasta tai kiulusta, paremmissa perheissä posliinitai tinakannuista.

Alunperin brittiläinen pint-lasi (4) on maailman yleisin oluen monikäyttölasi. Se on tarkoitettu bittereiden, ale-oluiden ja stoutin nauttimiseen, mutta on
sittemmin vakiintunut myös lager-oluen peruslasiksi meillä ja maailmalla. Pinttiin mahtuu puoli litraa olutta ja ohut vaahtokerros. Lasi on ohutpohjainen ja joko avosuinen tai lievästisisäänpäin kaartuva.

Tulppaanin muotoinenlasi säilyttää parhaiten oluen aromit. Franziskaner-vehnäolutta (5) nautitaan kapeasta ja korkeasta paksupohjaisesta lasista, jossa olut säilyy pitkään kylmänä ja raikkaana. Pystyseinäisessä lasissa vaahto pysyy kauniisti oluen pinnalla ja suojelee aromeja.

Hoegaarden-vehnäoluen lasi (6) on melko matala, paksupohjainen ja pystyseinäinen. Paksu lasi joka säilyttää hyvin kylmyyden. Hoegaarden kaadetaan
oikeaoppisesti huurteiseen lasiin.

Perinteinen Leffe-lasi (7) on korkeajalkainen, pyöreäpohjainen ja hiukan ylöspäin kapeneva. Se korostaa oluen vaahtoa.

lasit

Oluttyypit

Oluiden pääluokittelu tehdään käymistavan mukaan. Lisäksi oluet voidaan jakaa vielä 30–50 alatyyppiin. Oluen flavori muodostuu tuoksusta, mausta,
suutuntumasta ja jälkimausta.

Pohjahiiva- eli lager-oluet

Pohjahiivakäyminen on maailman suosituin käymismenetelmä. Pohjahiivaoluet käyvät kylmässä, vain 5-10 asteen lämpötilassa. Oluen käyminen ja kypsyminen kestää lämpötilasta riippuen jopa viikkoja. Sen aikana hiiva vajoaa käymisastian pohjalle. Pohjahiivaoluen puhtaassa maussa korostuvat raaka-aineet.

Pohjahiivaoluita nimitetään yleisesti lager-oluiksi. Vaaleat lagerit ovat yleensä kevyen makuisia, tummat lagerit taas vahvan maltaisia ja hieman makeita.

Pintahiivaoluet

Pintahiivakäyminen on perinteinen oluen käymismenetelmä. Siinä vierre käy suhteellisen korkeassa, 15-25 asteen lämpötilassa. Oluen käyminen ja kypsyminen kestää pari viikkoa. Pintahiivaoluiden makumaailmassa korostuvat hedelmäiset ja happamat maut.

Spontaanikäymisoluet

Perinteisellä tavalla pantuja oluita, joihin ei lisätä lainkaan hiivaa, kutsutaan spontaanikäymisoluiksi. Vapaasti käyneen oluen maku saattaa vaihdella
tuotantoerittäin.

Yleisimmät alatyypit

Stout
Voimakkaan värinen, musta ja paahtunut stout on irlantilaisen olutkulttuurin sydän. Makuvivahteita on tarjolla kuivasta makeaan. Stoutille on ominaista
vahva, kermamainen vaahto.

Portteri
Tumma, vahva ja runsas olut, maultaan joskus tervamainen ja paahteinen. Portterilla on pitkät perinteet Englannissa, Baltiassa ja Skandinaviassa.

Ale
Brittiläistyyppisten ja hedelmäisten oluiden yleisnimi. Ale-oluet ovat yleensä kevyesti humaloituja. Makujen kirjo ulottuu kevyen hedelmäisestä maltaiseen ja täyteläiseen.

Vehnäolut
Kevyt, hedelmäisen hapan olut, joka on yleensä hyvin heikosti humaloitu. Maun aikaansaamiseksi valmistuksessa käytetään vehnää.

Bock ja doppelbock
Bock on vahva ja täyteläinen, tumma tai vaalea olut, jota nautitaan erityisesti kylmään vuodenaikaan. Tuplaeli doppel bock on runsaanmakuinen,
makeahko, bockia vahvempi olut.

Oluen ominaisuuksia

Kantavierre (%Plato)
Oluenpanon perusta on vierre, mallassokeria sisältävä makea neste. Kantavierre kertoo vierteen sokeripitoisuuden käymisen alkaessa. Kantavierreväkevyys ilmoitetaan prosentteina.

Alkoholiprosentti
Oluen alkoholiprosentti ilmoitetaan tilavuusprosentteina. Alkoholiprosentti vaikuttaa sekä oluen makuun että
energiapitoisuuteen.

EBC-yksikkö
(EBC = European Brewery Convention)
Yksiköllä kuvataan sekä maltaiden että oluiden tummuusastetta. Mitä suurempi EBC-arvo, sitä tummempia maltaat tai olut ovat. Tummuus vaikuttaa myös
oluen makuun. Mitä tummempaa olut on, sitä täyteläisempi ja paahteisempi on maku. Tummiksi luokitellaan oluet, joiden EBC-arvo on yli 30.

EBU-yksikkö
(EBU = European Bittering Units)
Yksiköllä kuvataan oluen katkeroainepitoisuutta. Mitä voimakkaammin olut on humaloitu, sen suurempi sen katkeroainepitoisuus yleensä on.

 

Lähde:Sinebrychoffin asiakaslehti Oluen ystävät

Lisää tietoa sivustolla http://www.olutkulttuuri.fi